Ensimmäisen persoonan ammuntapelit

 

Ensimmäisen persoonan ammuntapelit eli FPS (first person shooter) -pelit ovat peligenre, jossa pelaaja näkee pelimaailman ikään kuin pelihahmonsa silmin. Ensimmäisenä FPS pelinä pidetään Maze War peliä, jonka kehittäminen alkoi vuonna 1973 ja peli julkaistiin vuonna 1974, tosin tarkka julkaisupäivä ei ole enää tiedossa, ja siksi toinen samana vuonna julkaistu FPS peli Spasim on joidenkin mielestä oikea ensimmäinen FPS-peli. Varsinaisen ensimmäisen persoonan ammuntapelien genrea saatiin kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa. Vuonna 1992 julkaistu Wolfenstein 3D oli ensimmäinen uuden tyylisuunnan FPS-peli. Uudet FPS-pelit olivat huomattavasti väkivaltaisempia kuin aikaisemmin julkaistut samantyyppiset pelit. Doom julkaistiin vuonna 1993, ja sitä pidetään koko peligenren vaikutusvaltaisimpana pelinä. Vuosien ajan uusista FPS-peleistä käytettiin termiä «Doom klooni».

Vuosituhannen vaihteessa genre koki taas uusia tuulia, kun vuonna 1998 julkaistiin Half-Life, jossa kiinnitettiin huomiota myös tarinaan ja erilaisiin ongelmanratkomiselementteihin. 1999 julkaistiin Half-Lifen modi Counter-Strike, jota voidaan pitää Doomin ohella koko pelityylin vaikutusvaltaisimpina peleinä. 2010-luvulla FPS-pelit ovat nousseet suosituimmaksi peligenreksi ja vuonna 2016 27% kaikista videopeleistä oli FPS-genreen kuuluvia pelejä.

Ammuntapeleissä yleensäkin pelaaja pelaa avatarilla, jolla on erilaisia aseita, joilla taistellaan useita erilaisia vihollisia vastaan. Peleissä pyritään yleensä hyvin realistiseen pelimaailmaan, ja kaikki oikeat luonnonvoimat ja ilmiöt pyritään ottamaan huomioon pelimekaniikassa. Suurin osa FPS-peleistä keskittyy lähinnä nopeatempoisiin tulitaisteluihin pelaajien tai pelaajien ja tietokoneen kesken. Jotkut pelit antavat myös painoa tarinalle ja erilaisille tehtäville, joissa pelaajan tulee käyttää loogista päättelykykyä. Joissakin peleissä pelaajalle tarjotaan myös lähitaisteluaseita, joissain peleissä nämä ovat erityisen tehokkaita jotta pelaaja saadaan houkuteltua riskialttiimpaan lähitaisteluun. Muutamissa peleissä pelaajaa pystyy keräämään roolipeleistäkin tuttuja kokemuspisteitä, joita tarpeeksi kerättyään hän saattaa saada pääsyn uusiin aseisiin tai erilaisiin kykyihin.

Tietyissä peleissä pelaaja voi myös suunnitella tasoja ja pelata niitä peliporukan kanssa tai yksinään. Riippuen pelistä pelaaja saattaa pystyä vaikuttamaan ympäristöönsä vain rajoitetusti, esimerkiksi räjäyttämään tietynlaisia tynnyreitä tms., toisissa peleissä pelaaja pystyy tuhoamaan ympäristöään miten haluaa. Suositut aiheet peleille ovat science fiction (vihollisina avaruusoliot tai muut hirviöt), historialliset (hyvin usein toinen maailmansota, mutta myös muita «tunnettuja» sotia) ja modernit sotilasteemat (viholliset usein terroristeja). Pelien vaikeusaste on yleensä säädettävä, helpoilla asetuksilla vastustajat kuolevat helpommin kuin vaikeammilla vaikeusasteilla.

Jotkin pelit tarjoavat moninpelimahdollisuuden ja jotkut pelit ovat vartavasten suunniteltuja moninpeliä varten. Moninpeliä varten suunnitelluissa peleissä on usein hieman rajoittuneet yksinpelausmahdollisuudet, joissa pelaaja joutuu kilpailemaan tietokoneen kontrolloimia pelaajia vastaan. Internetin kautta on mahdollista pelata massiivisia moninpelejä joissa voi olla tuhansia pelaajia yhtäaikaa. Näissä on erilaisia joukkueita, joiden johtajat komentavat niitä samaan tyyliin kuin oikeassa sodassa.

Legg att eit svar

Epostadressa di blir ikkje synleg. Påkravde felt er merka *